Käännän kaikki ongelmat voitoksi..

.. käännän ne voitoksi, en tiedä miten, mutta käännän ne voitoksi.

Kiitos Herra Ylppö näistä sanoista! Näin me tehdään. Valonnäyttäjä-blogissa oli pohdittu omaa treenaamista ja harrastamista SWOT-analyysin avulla. Olen itsekin tehnyt näitä muunmuassa opiskelujen parissa, mutta en ole edes tajunnut että tätä strategian laatimiseen tarkoitettua nelikenttämenetelmää voisi soveltaa koiramaailmaan.

SWOT-analyysi	POSITIIVISET	NEGATIIVISET
SISÄINEN	Vahvuudet: Tekemisen meininki Koiran helppo motivointi Potentiaalinen harrastuskoira Luonteet natsaa yhteen Ohjaajalla jotain tietotaitopohjaa Koiran miellyttämisenhalu	Heikkoudet: Innokkuuden kanavointi / vireenhallinta / koira kiihtyy Ajanpuute Ohjaajan järkyttävä kisajännitys Häiriötreenin puute - ei treeniporukkaa
ULKOINEN	Mahdollisuudet: Yhteisen lempparilajin löytäminen Naksuttimen käyttö Pääkaupunkiseudulla paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia  Saumaton yhteistyö ja suhteen paraneminen Blogin kautta lukijoilta palautetta treenistä Tokon alempien luokkien koularit	Uhat: Koira seuraa kättä Koiran terveys - ei vielä kuvattu tai muuten tutkittu Ohjattuihin treeniryhmiin vaikeahko päästä Elämäntilanteen (äkillinen) muutos

Vahvuuksiin pohdin meitä yhdessä, erikseen ja yhteistyön kautta. Aida on luonteeltaan juuri sopivan pehmeä minulle, en usko että kovempi koira sopisi käsiini kovinkaan hyvin. Aida ei kuitenkaan ole verrattavissa esimerkiksi Jesseen, eläkeläiskoiraani, joka on aivan täydellinen lapanen, paineistuu herkästi ja muuttuu helposti lähes täysin toimintakyvyttömäksi. Aida on todella ahne ja helposti motivoitavissa ruoan avulla, mutta toimii tyydyttävästi myös sosiaalisella palkalla.

Mielestäni on tärkeää että harrastamista pohtiessa tiedostaa sen, millainen on itse luonteeltaan ja millainen koira juuri niihin omiin käsiin sopii. On oikeasti aika vaikeaa, kun helposti hermostuva omistaja saa käsiinsä samanlaisen koiran. Tietysti tällaisia ei-niin-yhteensopivia luonteita on mahdollista paikata, kun on vain itse valmis muuttumaan ja muokkaamaan omaa käytöstä sekä ymmärtämään myös koiraa. Aida on luonteeltaan juuri sellainen perus paimenkoira, joihin olen itse mieltynyt. Miellyttämisenhaluinen ja aina valmis tekemään.

Heikkouksiin jouduin kirjaamaan tuon innokkuuden. Tässä olisi ohjaajalle paikka opiskella ja paneutua siihen, miten innokkuuden ja impulsiivisuuden saisi kanavoitua paremmin tekemiseen - ja miten rauhoittaa koira tiettyjä liikkeitä varten. Kyllä, haluan että koira seuraa innokkaasti ja sen naamasta paistaa iloisuus. Ei, en halua jättää kohta avaruuteen asti pomppaavaa, jännittynyttä viulunkieltä paikkamakuuseen.. Ruokapalkka aiheuttaa välillä aivan liikaa ylimääräistä sähläämistä ja sekoilua, ja tässä tulisikin miettiä kuinka panostaa enemmän kehuilla palkkaamiseen.

Mä olen aivan järkyttävä kisajännittäjä ja Jessen kanssa kisaaminen tyssäsi pääasiassa siihen. Koira luki minua aivan kuin avointa kirjaa > paineistuminen > toimintakyvyttömyys. En halua törmätä samaan Aidan kanssa ja ajatuksena on muunmuassa mahdollisimman pian päästä esimerkiksi hyvällä mielellä möllitokoihin tai muihin leikkimielisiin kisoihin, jotta omaan päähän iskostuisi se ajatus että ei tämä ole aina niin vakavaa.

Ajanpuute on ainakin tällä hetkellä yksi suurimmista ongelmista, tällä hetkellä olen nimittäin koulun työharjoittelussa ja teen samaan aikaan osa-aikatöitä. Siinä ei jää enää montaa tuntia koiralle. Onneksi asia on muuttumassa! Ajanpuutteen lisäksi on aika surkeaa, että meillä ei ole tällä hetkellä mitään treeniporukkaa. Treenaamaan meidän kanssa, anyone? Musta tuntuu etten enää ees osaa kunnolla treenata kimpassa kenenkään kanssa.

Mahdollisuuksiin mietin sekä ympäristön meille tarjoamia mahdollisuuksia että sitä, mitä voisimme saavuttaa. En ole ihan varma onko toko juuri se meidän juttu, haluan kyllä silti päästä treenaamaan ja kisaamaan kyseisessä lajissa. Ei olla vielä päästy edes testaamaan kaikkea mitä koiramaailma tällä hetkellä tarjoaa ja mikä sopisi juuri meille koirakkona kaikista parhaiten. Yhteistyötä voi aina parantaa ja mikäs muukaan sitä paremmin parantaisi kuin yhdessä tekeminen ja toisista oppiminen!

Naksuttimen käyttöä ja sheippaamista meidän pitäisi harrastaa paljon enemmän. Aida on melko kivasti asioita tarjoava koira, kunhan en liialla namilla ohjaamisella tukahduttaisi tätä taitoa.

Uhkiin kirjasin juuri tuon koira seuraa kättä -ongelman. Mulla oli pieni kausi jolloin ei naksutinta pahemmin laatikosta kaivettu ja ohjattiin lähinnä namin avulla koira tekemään asioita, mm. olen opettanut seuraamista imuttamalla. No, nyt kun naksutin on taas ollut käytössä niin olen huomannut pientä kankeutta asioiden tarjoamisessa. Onneksi kyseessä on kuitenkin asia johon voi omalla koulutustyylillä vaikuttaa.

Aidaa ei ole tosiaan vielä kuvattu, ja toivon että sieltä tulee vähintäänkin mun harrastuskäyttöön sopiva terve koira. Ikinähän näistä ei kuitenkaan voi tietää.. Oma elämäntilanne on myös luonnollisesti harrastuksiin vaikuttava tekijä - esimerkiksi tällä hetkellä nämä mun kaksi työtä syö meidän harrastamisesta jonkin verran.

No mutta! Mun mielestä oli tosi kiva tehdä tätä ja olisin voinut kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka paljon. Kokeilkaa ihmeessä, auttaa pohtimaan kivasti nykyistä ja tulevaa.

Miten musta tuntuu, että tän pienimuotoisen blogihiljaisuuden jälkeen on uskomattoman vaikeaa tuottaa selkokielistä tekstiä? :D