Syyskuussa oltiin ensimmäistä kertaa Aidan kasvattajalla Porvoossa. Pitäähän tuota sijoituskoiraa saada näytillekin välillä. Aidalla oli ihan huippuhauskaa, likka veti "setänsä" eli äitinsä veljen Colen kanssa tuhatta ja sataa. Oli kiva nähdä myös Aidan äitiä, joka tosin lähinnä yritti pitää kakaran kurissa..
Tämän kuun puolella kävimme myös muunmuassa shelttilenkillä, tai oikeastaan -riehunnoilla.. Viikin pellot oli kuin luotu pienten shelttien kiihdyttelyalustoiksi - erityisesti muutaman kuukauden nuorempi Iona oli superkivaa juoksuseuraa. Näistä voimmekin siis päätellä, että kyllä sheltti sheltin tuntee. :) On aina huvittavaa huomata, että Aida tulee missä tahansa paljon paremmin toimeen shelttien ja sheltinkaltaisten kanssa. Ai roturasisti?
Niin - ja unohtamatta, että rakas ipana täytti eilen vuoden. Vuosi sitten mulla ei tosin ollut vielä hajuakaan, että koira tulisi taloon kyseisen vuoden jouluna. Hassua, kuinka nopeasti asiat muuttuvat. Ja kuinka paljon Aida onkaan tähän vuoteen tuonut iloa! Sen kunniaksi lupaan seuraavassa postauksessa kuvakatsausta, mitä Aidan elämään on vuodessa mahtunut. ♥
